Moro jälleen kerran! Aika on taas vierähtänyt siivillä ja bloginkin kirjoittelu unohtuu siinä sivussa. Pitänee yrittää kirjottaa niin paljon kun muistan.
Käytiin tosiaan siellä kansallispuistossa, mikähän gandhi sekin taas oli. Tarkoituksena siis dokumentin kuvaaminen sieltä ja paikan päällä olevista luolista. Eipä päästy sisään sinne luoliin kamojen kanssa, joten mie, Jesse ja Oscar jäätiin ulos ja tehtiin edes jotain, Eve ja Tumppi lähti luolille tutkimaan ja heillä menikin siellä pari tuntia. Me poikien kanssa mietiskeltiin siinä dokumentin syvintä tarkoitusta ja ruokittiin apinoita kekseillä ja rypäleitä, ne oli kyllä varsinaisia vekkuleita! Tutustuimme samalla mieheen nimeltä Moses, joka vaikutti tosi mukavalta kaverilta, vähän vanhempi herrasmies. Hänen ansiostaan oikeastaan aloimme ruokkia apinoitakin. Kun lopulta Eve ja Tumppi saapuivat, hyvästeltiin apinat ja lähdettiin safariajelulle. Videokuvaus olisi maksanut 1000 rupiaa mitä vit... Päätettiin ottaa flipillä matskut sieltä, ilman maksua (hirveitä pahiksia). Safariajelulle päästyä, oli ehkä viisain liike koko reissulla olla maksamatta koko laskua. Nähdä pari tiikeriä häkissä makaamassa kaukana. Ehkä surkein reissu ikinä. Onneksi koko safariajelu maksoi vaan muutamia kymmeniä rupioita. Tästä turhautuneina päätettiin lähteä takas hotellille, kansallispuisto oli aika turha paikka, paitsi apinat. Hotellille tultaessa taidettiin käydä syömässä, oliko jopa sen yhen suomalaisen ja saksalaisen kanssa. Hitto kun muistaa taas. Niin, muut tapasivat yhteistyökoulussa olleessa tapaamisessa yhen suomalaisen ja saksalaisen, joiden kanssa ollaan välillä hengailtu täällä, mukavia tyyppejä. Molemmat olivat jo olleet täällä monta kuukautta, ja taitavat vieläkin olla, vaihto-oppilaita kun ovat.
Oikeasti nyt vähän pelottaa, en muista mitä tehtiin viikonloppuna
(huom. En ole nauttinut mitään laitonta) Joku päivä myö käytiin kaupungissa Marlenen ja Reetan kanssa (vaihto-oppilaiden). Joka muuten oli ehkä häröin päivä koko reissulla, ainakin miulla. Tosiaan meillä oli suunniteltu että lähdetään junalla keskustaan Chemburista. Reetta sanoi että meidän kannattaisi kuvata paikallisten junakäyttäytymistä, koska siellä kaikki on ihan erinlaista. Siinä hän oli kyllä harvinaisen oikeassa. Aamulla saavuttiin asemalle, ja otettiin pari spiikkiä purkkiin siitä ja ostettiin liput. Eve ehdotti että ois hyvä kuvata kun juna saapuu paikalle. Noh, olihan se hienon näköinen. Mutta se kirottu juna pysyi paikallaan ehkä 5 sekuntia ja lähti matkaan. Ihmiset rynnivät sisään ja ulos junasta kuin hulluksi tulleet kanat. Se oli järkyttävän näköistä touhua. Joten mitäpä luulette, jäinkö minä asemalle kameran, monopodin, kameralaukun ja laukkuni kanssa? Jep. Noh, päätinpä sitten vielä kuvata sen kun juna ajaa pois kun ei ollut mitään tehtävissä enää. Siinäpä sitten kamoja purkaessa naureskelin itsekseni että mitähän sitä nytten. Noh, päätin lähteä takasin hotellille kysyy muistaako kukaan siellä että minne me oltiin menossa, muistin vaan että jonnekin museolle, mutta mikä sen nimi taas oli. Eipä ne muistaneet, mutta sain onneksi Oscarin puhelinnumeron sieltä ja soitin. Oscar sanoi, että hyppää vaan junaan, ei siinä muuta. Aattelin aluks että ei hitto, tästä ei tuu kun sanomista. Ei sentään. Tein tämän matkan ajan flipillä minidokumenttia itseni eksymisestä, saa nähä jos editois siitä jotain. Sittenpä muuta kuin asemaa kohti ja onnea koittamaan. Ainoa huoleni oli oikeastaan miten saan kamani mukaan junan tullessa. Hienostihan ne tulikin. Tosin siinä oli ehkä neliömetrin kokoisen alueella 10 ihmistä, ja kamera jäi jonnekin väliin. Sain nostettua sen ylös sieltä onneksi, siinä vaiheessa pelkäsin kyllä kameran puolesta. Mutta sitä ihmismassaa, hyvä ettei ruvenut ahdistamaan, se oli hiton karua. Kaikki tuijotti meikäläistä, ainoa länkkärinä vaunussa, joka puhui itekseen flipille. Varmaan mielenkiintoisen näköistä touhua. Noh lopulta päädyin keskustan asemalle, ja se vasta olikin täynnä ihmisiä. Mietin siinä miten hitossa löydän täältä muut. Onneksi se olikin yllättävän kivutonta ja kaikki päätyi onnellisesti.
Päätettiin lähteä ensimmäisenä syömään, mentiikin sitten oikein kunnon porvariravintolaan. Ruoka oli hintavaa mutta herkullista. Siitäpä lähdettiin basaareille tutkimaan tuliaisia (hetkonen, miulla oli kamat mukana ja me mentiin shoppailee, eikös se pitänyt olla työpäivä?) Toisaalta, se oli Tumpin viimeinen päivä Mumbaissa, joten sama ottaa rennosti ja antaa Tumpin nauttia viimeisistä hetkistä täällä. Siinäpä meni shoppailessa vähän aikaa, ja ostettiin Jessen kanssa vesipiiputkin, mitä sitten illalla tuli testattua, oikein rentouttavaa puuhaa (tietämättömille tiedoksi, siinä on makutupakkaa eikä mitään pärinäaineita). Sunnuntaina oltiinkin sitten neljästään täällä chillailesssa, paitsi mie, Jesse Ja Oscar saatiin tarjous Bollywoodiin, joten lähdetiin aamupäivästä odottamaan keskustaan kyytiä. Noh, lavasteissa oli tapahtunut jokin onnettomuus joten ei päästy sinä päivänä lähtemään. Ilman kamojakaan ei voinut kuvata mitään, joten pääteltiin ostella lisää tuliaisia ja lähteä sitten takaisin Chemburiin. Illalla lähdetiin sitten kuvaamaan dokkaariin materiaalia paikallisista ruokapaikoista, käytiin vakiopaikasamme syömässä taas kunnon mätöt. Seuraavana päivässä pitkä päivä Bollywoodissa, jiihaa.
Herätyskello soi kello 6. Hitto että ois nukuttanut vielä ihan mukavasti, mutta ei voinut mitään, parrasvalot kutsuivat jo meitä luokseen. Nopeat aamutoimet läpi ja oottelemaan taksia pihamaalle. Raskainta aamulla oli ehkä Jessellä parin tunnin yöunet takana, mutta hyvin näytti silti pärjäävän. Noh taksilla kohti keskustaa ja toivoa että pääsisi jo studioille. Aamupalalla käytiin mäkkärissä, josta siis lähtökin tapahtui. Oli muuten harvinaisen huono aamupala mäkkärissä, ei enää kiitos. Paikalle alkoi ilmestyä muitakin länkkäreitä, jotka oli menossa kuvauksiin. Päästiin vihdoinkin lähtemään klo 8 ja eikun matkaan Shetty Travels-bussilla, josta tulikin sitten väännettyä vitsejä mm. Shitty Travels oli paljon todenmukaisempi nimi koko bussista. Studioille saavuttua hikisen ja tunkkaisen bussimatkan jälkeen, oli pieni kihelmöinti ilmassa, odotti innoissaan että mikä meitä odottaa. Olihan varsinainen reissu kyllä, meidän rooli oli olla yleisö tappelussa, jossa oli kyse elämästä ja kuolemasta. Koko 14 tuntia meni lähinnä odotellessa aina kuvauksia epämukavilla tuoleilla. Mutta hienon näköistä kyllä oli, paikalliset sähkövedot ja kaikki muukin teknisesti oli epämääräisen näköistä. Tosin Bollywoodin tyypeillä ei taida olla mitään käsitystä organisaatiosta ja suunnittelusta. Kuvausjärjestys oli epälooginen ja turhaa odottelua oli paljon. Ei voinut edes mennä välillä tauolle, vaikka seuraavan kuvan järjestämiseen meni puoli tuntia. Noh ei voi syyttääkään, kaikki tekee omalla tavallaan.
Myös laserosoittimien käyttö ärsytti, sillä kontroloitiin ihmisiä vähintääkin vittumaisesti. Periaattessa muuten tehokas tapa, mutta hitto että kävi silmiin. Paikan päällä tuli sitten tutustuttua muihin ulkomaalaisiin mm. tanskalaisiin, ruotsalaisiin ja löydettiin jopa yksi suomalainenkin paikan päältä, siistiä! Hauskoja tyyppejä kaikki, varsinkin paluumatkalla oli hauska meno. Tosin bussi jätti meidät keskelle liikenneympyrää, se oli aika hooceeta juosta pois bussista ja väistellä autoja samalla ja vielä hyvästit siinä ihmisille heittää. Raskaan päivän jälkeen, 500 rupiaa rikkaampaa oli hienoa päästä sänkyyn koisimaan ja tietää että aamulla ei ollut aikainen herätys tiedossa, Kyllä muuten nukutti pientä ihmistä ai että! Jesse nukkui jo puolille päiville, me Oscarin kanssa herättiin vaille 10. Kaikkien herättyä käytiin läheistä kahviosta juomassa pirtelöt ja latet ja nyt tässä tätä blogia kirjoittelen. Saatiin jopa teaser valmiiksi meidän dokumentista, tosin vain Flipin materiaalista, koska formaattiongelmat. Voisin linkin heittää tähän: :
http://www.youtube.com/watch?v=Uf5mGZSuGsQ
Pitemmittä puheitta reissu jatkuu ja tänään tiedossa yöelämän kuvauksia, minä jatkan tässä vesipiipun polttelua, näkemisiin ihmiset!
Käytiin tosiaan siellä kansallispuistossa, mikähän gandhi sekin taas oli. Tarkoituksena siis dokumentin kuvaaminen sieltä ja paikan päällä olevista luolista. Eipä päästy sisään sinne luoliin kamojen kanssa, joten mie, Jesse ja Oscar jäätiin ulos ja tehtiin edes jotain, Eve ja Tumppi lähti luolille tutkimaan ja heillä menikin siellä pari tuntia. Me poikien kanssa mietiskeltiin siinä dokumentin syvintä tarkoitusta ja ruokittiin apinoita kekseillä ja rypäleitä, ne oli kyllä varsinaisia vekkuleita! Tutustuimme samalla mieheen nimeltä Moses, joka vaikutti tosi mukavalta kaverilta, vähän vanhempi herrasmies. Hänen ansiostaan oikeastaan aloimme ruokkia apinoitakin. Kun lopulta Eve ja Tumppi saapuivat, hyvästeltiin apinat ja lähdettiin safariajelulle. Videokuvaus olisi maksanut 1000 rupiaa mitä vit... Päätettiin ottaa flipillä matskut sieltä, ilman maksua (hirveitä pahiksia). Safariajelulle päästyä, oli ehkä viisain liike koko reissulla olla maksamatta koko laskua. Nähdä pari tiikeriä häkissä makaamassa kaukana. Ehkä surkein reissu ikinä. Onneksi koko safariajelu maksoi vaan muutamia kymmeniä rupioita. Tästä turhautuneina päätettiin lähteä takas hotellille, kansallispuisto oli aika turha paikka, paitsi apinat. Hotellille tultaessa taidettiin käydä syömässä, oliko jopa sen yhen suomalaisen ja saksalaisen kanssa. Hitto kun muistaa taas. Niin, muut tapasivat yhteistyökoulussa olleessa tapaamisessa yhen suomalaisen ja saksalaisen, joiden kanssa ollaan välillä hengailtu täällä, mukavia tyyppejä. Molemmat olivat jo olleet täällä monta kuukautta, ja taitavat vieläkin olla, vaihto-oppilaita kun ovat.
Oikeasti nyt vähän pelottaa, en muista mitä tehtiin viikonloppuna
(huom. En ole nauttinut mitään laitonta) Joku päivä myö käytiin kaupungissa Marlenen ja Reetan kanssa (vaihto-oppilaiden). Joka muuten oli ehkä häröin päivä koko reissulla, ainakin miulla. Tosiaan meillä oli suunniteltu että lähdetään junalla keskustaan Chemburista. Reetta sanoi että meidän kannattaisi kuvata paikallisten junakäyttäytymistä, koska siellä kaikki on ihan erinlaista. Siinä hän oli kyllä harvinaisen oikeassa. Aamulla saavuttiin asemalle, ja otettiin pari spiikkiä purkkiin siitä ja ostettiin liput. Eve ehdotti että ois hyvä kuvata kun juna saapuu paikalle. Noh, olihan se hienon näköinen. Mutta se kirottu juna pysyi paikallaan ehkä 5 sekuntia ja lähti matkaan. Ihmiset rynnivät sisään ja ulos junasta kuin hulluksi tulleet kanat. Se oli järkyttävän näköistä touhua. Joten mitäpä luulette, jäinkö minä asemalle kameran, monopodin, kameralaukun ja laukkuni kanssa? Jep. Noh, päätinpä sitten vielä kuvata sen kun juna ajaa pois kun ei ollut mitään tehtävissä enää. Siinäpä sitten kamoja purkaessa naureskelin itsekseni että mitähän sitä nytten. Noh, päätin lähteä takasin hotellille kysyy muistaako kukaan siellä että minne me oltiin menossa, muistin vaan että jonnekin museolle, mutta mikä sen nimi taas oli. Eipä ne muistaneet, mutta sain onneksi Oscarin puhelinnumeron sieltä ja soitin. Oscar sanoi, että hyppää vaan junaan, ei siinä muuta. Aattelin aluks että ei hitto, tästä ei tuu kun sanomista. Ei sentään. Tein tämän matkan ajan flipillä minidokumenttia itseni eksymisestä, saa nähä jos editois siitä jotain. Sittenpä muuta kuin asemaa kohti ja onnea koittamaan. Ainoa huoleni oli oikeastaan miten saan kamani mukaan junan tullessa. Hienostihan ne tulikin. Tosin siinä oli ehkä neliömetrin kokoisen alueella 10 ihmistä, ja kamera jäi jonnekin väliin. Sain nostettua sen ylös sieltä onneksi, siinä vaiheessa pelkäsin kyllä kameran puolesta. Mutta sitä ihmismassaa, hyvä ettei ruvenut ahdistamaan, se oli hiton karua. Kaikki tuijotti meikäläistä, ainoa länkkärinä vaunussa, joka puhui itekseen flipille. Varmaan mielenkiintoisen näköistä touhua. Noh lopulta päädyin keskustan asemalle, ja se vasta olikin täynnä ihmisiä. Mietin siinä miten hitossa löydän täältä muut. Onneksi se olikin yllättävän kivutonta ja kaikki päätyi onnellisesti.
Herätyskello soi kello 6. Hitto että ois nukuttanut vielä ihan mukavasti, mutta ei voinut mitään, parrasvalot kutsuivat jo meitä luokseen. Nopeat aamutoimet läpi ja oottelemaan taksia pihamaalle. Raskainta aamulla oli ehkä Jessellä parin tunnin yöunet takana, mutta hyvin näytti silti pärjäävän. Noh taksilla kohti keskustaa ja toivoa että pääsisi jo studioille. Aamupalalla käytiin mäkkärissä, josta siis lähtökin tapahtui. Oli muuten harvinaisen huono aamupala mäkkärissä, ei enää kiitos. Paikalle alkoi ilmestyä muitakin länkkäreitä, jotka oli menossa kuvauksiin. Päästiin vihdoinkin lähtemään klo 8 ja eikun matkaan Shetty Travels-bussilla, josta tulikin sitten väännettyä vitsejä mm. Shitty Travels oli paljon todenmukaisempi nimi koko bussista. Studioille saavuttua hikisen ja tunkkaisen bussimatkan jälkeen, oli pieni kihelmöinti ilmassa, odotti innoissaan että mikä meitä odottaa. Olihan varsinainen reissu kyllä, meidän rooli oli olla yleisö tappelussa, jossa oli kyse elämästä ja kuolemasta. Koko 14 tuntia meni lähinnä odotellessa aina kuvauksia epämukavilla tuoleilla. Mutta hienon näköistä kyllä oli, paikalliset sähkövedot ja kaikki muukin teknisesti oli epämääräisen näköistä. Tosin Bollywoodin tyypeillä ei taida olla mitään käsitystä organisaatiosta ja suunnittelusta. Kuvausjärjestys oli epälooginen ja turhaa odottelua oli paljon. Ei voinut edes mennä välillä tauolle, vaikka seuraavan kuvan järjestämiseen meni puoli tuntia. Noh ei voi syyttääkään, kaikki tekee omalla tavallaan.
Myös laserosoittimien käyttö ärsytti, sillä kontroloitiin ihmisiä vähintääkin vittumaisesti. Periaattessa muuten tehokas tapa, mutta hitto että kävi silmiin. Paikan päällä tuli sitten tutustuttua muihin ulkomaalaisiin mm. tanskalaisiin, ruotsalaisiin ja löydettiin jopa yksi suomalainenkin paikan päältä, siistiä! Hauskoja tyyppejä kaikki, varsinkin paluumatkalla oli hauska meno. Tosin bussi jätti meidät keskelle liikenneympyrää, se oli aika hooceeta juosta pois bussista ja väistellä autoja samalla ja vielä hyvästit siinä ihmisille heittää. Raskaan päivän jälkeen, 500 rupiaa rikkaampaa oli hienoa päästä sänkyyn koisimaan ja tietää että aamulla ei ollut aikainen herätys tiedossa, Kyllä muuten nukutti pientä ihmistä ai että! Jesse nukkui jo puolille päiville, me Oscarin kanssa herättiin vaille 10. Kaikkien herättyä käytiin läheistä kahviosta juomassa pirtelöt ja latet ja nyt tässä tätä blogia kirjoittelen. Saatiin jopa teaser valmiiksi meidän dokumentista, tosin vain Flipin materiaalista, koska formaattiongelmat. Voisin linkin heittää tähän: :http://www.youtube.com/watch?v=Uf5mGZSuGsQ
LISÄÄÄÄÄ! Minä haluan lukea lisää! Mukavaa ja rentoa tekstiä, kiitos Ville! Onko ollut kulttuurishokkia? Ripulia? Ketä ne suomalaiset ovat? Kirjoittakaa myös hieman kouluista, joissa olette käyneet, tms. Ruuastahan minä haluan aina kuulla. Mikä se teidän mättöruoka on?
VastaaPoista