maanantai 13. helmikuuta 2012

Hyvää ruokaa ja intialaiset häät

Hei taas! Tolppanen tässä taas on kirjoittelemassa sängystä käsin, jonkinasteinen kuume tai jokin valtasi meikäläisen ja jouduin jäämään petiin. Muut lähtivät juuri yliopistolle esittelemään meidän dokkari-ideaa, toivottavasti presentaatio onnistuu hyvin! Harmittaa kun ei itse voinut lähteä matkaan, piti tänne hotellille jäädä lepäilemään. Nukahdinkin tuossa pariksi tunniksi kuumehouruissani ja kävin suihkussakin, mutta nyt on jo parempi fiilis, ei ainakaan ole kuumeinen olo, yskä ja nuha vielä vaivaavat. Mutta kerrotaampas mitä on tapahtunut viime päivityksen jälkeen.



Kuten kerroinkin edellisessä päivityksessä, ensimmäisenä iltana, kun Eve ja Tumppi oli lepäilemässä, me päätettiin poikien kanssa lähteä syömään johonkin läheiseen paikkaan. Mentiin kyselemään respasta mitä ne suosittelisi. Joku maharalaaji se oli, hitto kun nää nimet jää hyvin päähän. Noh, lähdettiin kyseiseen suuntaan hipsimään ja löydettiin kyseinen ruokapaikka, tosin se oli sitten kiinni. Onneksi vastapäätä oli auki yksi ruokapaikka, kunnon undergroundhooceekatukeittiö, vielä kiinalainen kaiken hyväksi. Jesse otti siinä nuudelimättöö ja me Oscarin kanssa otettiin kanatikkareita, oli kyllä pirullisen hyvää iltapalaa, nams! Herkullisen iltapalan jälkeen vielä hiukan datailua ja rentoutumista, ja sitten nukkumaan.

Seuraavana päivänä Eve herätti minut ja Oscarin joskus puol yheksän aikaan. Tarkoituksena oli lähteä keskustaan. Aattelin että pakko saada jotain ruokaa aluksi, soitin huonepalveluun ja 20 minuutin päästä tulikin kahvia ja paahtoleipää. Paikallinen kahvi on muuten aika mielenkiintoisen makuista, sokeria on laitettu kahviin varmaan 20 kiloa kuppia kohden ja muutenkin kahvi on laihaa. Sitten vaan ne kurkusta alas ja kohti keskustaa takseilla. Keskusta olikin sitten ihan erinlainen mesta kun tämä meidän hotellin lähistö. Hienompia taloja ja hotelleja täynnä ja siellä jopa pyöri muitakin länsimaalaisia kuin me. Käytiin tsekkaamassa Gateway to india, oli kyllä omasta mielestäni mitään sanomaton, vaikka olihan se hieno rakennus. Paikka oli täynnä kaikennäköistä kaupustelijaa, ainakin valokuvanmyyjiä oli todella paljon. Paras huijaus kyllä oli tämä hindumies. Jätkä tulee siihen siunailemaan meitä, kiertää langan käden ympärille ja laittoi punasen täplän ottaan. Olin silleen wau, onpas mielenkiintoisen näköistä toimintaa. Noh, kun rukous oli tehty, jätkä rupeaa pyytämään lahjoitusta hinduille, 500 rupiaa! Eihän se paljon euroissa ole, jtn 5 e, mutta täällä sillä saa vaikka mitä. Siinä Oscarin kanssa mietittiin, että pakko kai se on antaa, kun kulman takaa tuli. Samanlainen yritys oli myös kukkaistytöllä, joka yritti kietoa käsiimme jotain seppeleen tapaisia, hänen mukaansa tuottaisi paljon onnea, sama lahjoitusjuttu mielessään. Noh, Gatewaylta päästyämme lähdimme kävelemään rantaviivaa pitkin muutaman sata metriä, kunnes huomattiin että eipä tuolla taida olla mitään nähtävää enää. Siinä auringon alla ollessa tulee vähemmästäkin jano, ja lähdettiin ettimään kahvilaa. Löydettiinkin jokin, mikähän se nimi taas oli... Tilattiin smoothiet ja ai että teki hyvää (hintatasokin oli kylläkin korkeampi kuin meidän hotellin alueella, siitä sen taas huomaa kuinka turistinpaljous nostaa hintoja). Siinä kahvilassa mietiskeltiin, että minnes seuraavaksi, lähdetiin kävelemään suuntaan x. Matkalla oli satoja kojuja, suurin osa samanlaisia, oli koruja, kenkiä, krääsää, paitoja yms. Hienoa oli nähdä että Angry Birds t-paitakin oli jollain valikoimassa (aidoudesta en menisi vannomaan mitään). Samaa katua tarpoessamme kuulimme ensimmäistä kertaa livemusiikkia, jokin huilumyyjä esitteli taitojaan. Itsehän muusikkona en voinut vastustaa kyseistä huilusaundia, mitä niistä lähti ja eikun kyselemään myyjältä hintoja. Olikohan jotain 200 rupiaa isompi huilu. Noh, ei ollut mukana kun tonnin seteleitä ja arvelin että tällä sitä ei muuten ole vaihtorahaa. Kokeen paikka, katsotaan miten rehellisiä nämä myyjät oikeasti on. Annoin hänelle tonnin setelin, katsoi sitä ihmeissään ja lähti kyselemään viereisiltä kojuilta vaihtorahaa, ei tuntunut kellään olevan. Siinä samalla kun hän etsi vaihtorahaa, juttelin toisen paikallisen kanssa niitä näitä, kunnes hän alkoi tuputtamaan jotain nähtävyyskierrosta, sanoin suoraan että ei kiitos, tykätään mielummin kävellen tutkia paikkoja itsenäisesti, eikä meinannut sitäkään uskoa. Tässä vaiheessa huomasin että huilumies lähti juoksemaan nopeasti jonnekin huilujensa kanssa. Katsoin että nyt se tonni meni sinne. Kysyin paikalliselta että tuleekohan hän takaisin vielä. Eipä tainnut kuulla, vielä selitti samasta nähtävyysajelustaan. Vähän ajan kuluttua huilumies juoksee takaisin hullunlailla, ja löytyihän sieltä jostain sitä vaihtorahaa, mutta ei tarpeeksi, hänelle jäi liikaa rahaa käteen. Olin siinä että kyllä tämä näinkin käy, ei tässä mitään. Huilumies kaivoi jostain pienemmän huilun ja sanoi että ota tuo niin ollaan sujut. Totta kai miulle kaksikin huilua käy! Tämän session jälkeen käveltiin vielä samaa katua eteenpäin ja Jesselle tuli parkuva nälkä. Käveltiin vielä vähän matkaa ja paikallinen mäkkäri sattui eteen. Aluksi oltiin että eihän me nyt täällä mennä mäkkäriin, onhan täällä tuhat kertaa parempiakin paikkoja! Mutta mielenkiinto paikallisista mäkkäriä kohtaan heräsi liian suureksi ja mentiin sisään. Nautaahan ei tietenkään ollut missään hampurilaisessa, pelkkiä kanahampurilaisia. McChicken, McSpicyChicken yms. Tainut ateria maksaa kun jotain pari euroa. Kyllä ne ihan hyviä oli, meni noin välipalaksi. Mäkkäristä jatkettiin kävelyä ja löydettiin menossa olevat taidefestivaalit, wau! Eikun sisään vaan, ei ollut sisäänpääsymaksuja. Teemana näytti olevan kierrättäminen, ainakin teoksista päätelleen, tyhjistä vesipulloista tehty myrskylyhty oli kyllä aika komea näky. Nähtiin myös tanssi-esitys, oli varsin jännittävää rytmiikkaa. Jesse ja Oscar pääsi myös paikallisen television haastattelemaksi, kyseistä taidefestivaalista. Siinä festivaalin tuoksinnassa tuli jano, joten etsittiin ravintola käsiin ja eikun virkistävällä oluelle! Siinä sitten nautiskellessa viileästä ilmasta ja oluesta, katsottiin töllöstä myös krikettipeliä, on se kyllä hiton omituisen näköistä touhua. Siitäpä lasit tyhjiksi ja ulos, joku bongasi levykaupan siitä läheltä. Noniin, nyt sitä mennään. Ihme kyllä, ostin vain 3 levyä kyseistä kaupasta, vaikka intohimoinen keräilijä olenkin. Jonkin ajan päästä sitten päätettiin lähteä takaisin hotellille lepäämään, oltiin kuitenkin oltu monta tuntia liikkeellä ja jalat alkoi väsyä. Matkalla hotellille pysähdyttiin liikennevaloihin, ja taksin ikkunoihin tuli pieniä lapsia pyytämään rahaa. Se oli kyllä aika karua, taksikuski sanoi vain että laittakaa ikkunat kiinni. Siinä vaiheessa otti jo vähän pumpusta, olinhan jo nähnyt kaikenlaista karua täälläkin, mutta kieltäytyä antamasta rahaa pienelle lapselle, joka on köyhä, se oli kyllä jo melkein liikaa. Karua miten järki ja tunteet taistelee täällä keskenään, välillä on olo että voisi yrittää pelastaa koko Intian ja välillä taas että elä nyt rupee tekee mitään hölömöö. Mutta ei voi mitään muuta kun niellä kaiken. Ei täällä voi ruveta jakelemaan rahaa, muuten saat selllaiset miljoona ihmistä kimppuusi myös, jotka haluaa rahaa. Plus vaikka antaisikin, ei se auta kuin hetkellisesti. Noh, nyt menee jo vähän syvälliseksi, ehkä rauhoitun. Nää kuumehourut alkaa valtaa taas, yöh. Mitäs muuta me tehtiinkään. Ainii, käytiin viime iltana syömässä siinä hotellin suosittelemassa ravintolassa, HUHUH. Meni muuten maha niin pinkeäksi, että ois luullut vauvaa oottavan. En ees muista mitä kaikkea me syötiin, kaikki tilas eri ruokia ja jaeltiin niitä keskenämme, annokset oli niin isoja. Kaikki lopulta täyttyivät valtavaksi palloiksi ja oli pakko lopettaa syöminen. Siitäpä sitten pyörittiin ulos, ja huomattiin että paikallisilla on jotkin bileet käynnissä, sunnuntaina! Mentiin katselemaan lähempää ja paljastui että siellä olikin häät menossa! Pyydeltiin siinä sitten anteeksi sitä että jos häiritään heitä, mutta muutama pyysi meitä vain peremmälle. Noh käytiin vilkaisemassa ja oli muuten värikästä menoa, wau! Pyysivät vielä että tulkaa ottamaan ruokaa ja juomaa, mutta mehän olimme juuri käyneet syömässä ja meihin ei olisi mennyt muruakaan. Kyllä todellakin harmitti, kun piti tuollaisesta hääkutsusta kieltäytyä, huhu. Siinäpä pyörittiin hotellille takaisin kuput pinkeinä lepäämään ja tuotantosuunnitelmaa tekemään. Siinäpä se ilta menikin lölliessä ja puuhatessa, ja lopulta nukkumaan. Sitten heräsinkin tähän aamuun, kun oli kurkku kipeänä, pää pöhnässä ja nenä tukossa. Tässäpä sitten itse olen lepäillyt ja yrittänyt saada parempaa oloa, joka vähän on jo parantunut. Muiden pitäisi olla kohta puoliin takasin hotellilla, odotan jo miten heidän presentaatio on mennyt, onneksi miulla oli sen verran voimia että jaksoin näitä näppäimiä hakata ja saada tämän tekstin aikaiseksi. Huomenna pitäisi sitten mennäkkin kuvaamaan Elephant Islandille, siellä odottaakin varmaan kaikkea siistiä. Kiitos ja anteeksi jos tämä oli pitkä ja sekava, pistetään sairastelun piikkiin, seuraavaa tekstiä odotellessa sitten, toivottavasti viihdytti lukea, mie taidan jatkaa lepäilyä, Morjes!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti