Heissanteera taas! Tolppanen tässä taas kirjoittelee, ei nuo muut oikein ole kirjoitustuulelle vielä päässeet, toivottavasti jossain vaiheessa. Näyttää siltä, että pitänee aika nopeasti taas kirjoitella ylös, mitä on tapahtunut tässä muutaman päivän aikana. Noh, flunssani on jo paljon paremmassa kunnossa, mutta vaikuttaa siltä, että Eve taisi saada sen.

Elikkä aloitettiin vihdoinkin kunnolla dokumenttimme teko, kaikki alkoi Elephant Islandilta. Ensin Gatewaylta lautalla sinne reilu tunnin matka, läpi savusumun. Jännä miten merelle ei oikeasti nähnyt mitään, siellä sitä sumussa ajeltiin. Lopulta saari alkoi siintää horisontissa ja saavuimme paikalle. Kyllähän se oli aikamoinen turistirysä, mutta ne luolat oli aika siistejä. Ja niin, apinat! Apinoista kuulettte enemmän, kunnes pääsen Matheraan asti tässä tekstissä. Aluksi vähän oli pientä ruosteisuutta kuvaamisen suhteen, mutta pikku hiljaa saatiin hommaa luistamaan järkevämmin. Elephant Island ei kyllä muuten ollut kovinkaan kummanen paikka, vaikka luolatkin oli todella vanhoja ja siistejä! Ehkä tuo turistipaljous vähän  häiritse, mutta piti olla välittämättä siitä. Takaisin tullessa Jesseen alkoi nukuttaa, ja saatinkin aika mainio kuva otettua tuosta nautitusta lakisääteisestä tauostaan. Noh, siinäpä sitten takaisin hotellille ja käytiin taas illalla syömässä ja rentoutumassa, seuraavana päivänä tiedossa aikainen herätys klo 6.

Aamuherätys. Voi että kun jäi hyvä uni kesken, oli justiinsa tekemässä jotain eeppistä projektia jossain. Noh, teenhän mie nyttenkin. Aamutoimet nopeasti ja eikun alas taksia odottamaan. Kaikki kyllä näytti aika väsyneiltä, vähemmästäkin. Mutta onneksi väsymys muuttui innostukseksi, olimme lähdössä kohti Matheran vuoristokylää. Oli kyllä todella siisti reissu! Matka kesti Mumbaista sinne noin 2 tuntia autolla, sitten ajeltiin vuoristoon näköalajunalla, sekin kestin sen 2 tuntia, mutta oli sen arvoista. Kauniita maisemia täynnä, vuohia ja apinoita. Lopulta päästiin Matheraan, siellä sitten odottikin yllätys, piti maksaa sisäänpääsy kaupunkiin! Eihän 25 rupiaa paljon ole, mutta ajatuksena tuntui erittäin tyhmältä. Viimeisetkin ajatuksen rippeet huolettomasta, aidosta vuoristokylästä kaikkosivat kun tultiin pääkadulle. Täynnä krääsäkojuja, kioskeja yms. Mutta ei se haitannut paljoa, luonto ja maisemat korvasi kaikki miinuspuolet mukavasti. Ensimmäinen päivä lähinnä kierettiin paikan nähtävyyksiä mm. Echo Point, Charlotte Lake ynnä muita paikkoja. Echo point oli aika pettymys, varsinkin Jesse äänituotannon mies kun on. Kaiku oli todella laimea, ääni syttyi vaan yhdestä seinästä. Charlotte Lake oli ihan siisti, varsinkin kuivunut putous, jonka reunalla käytiin kattomassa valtavaa putousta (vaikka ei sinne ois saanut mennä..)
Päivä päättyi auringonlaskupaikalla, joka saatiinkin kuvattua varsin tuskallisesti. Meikäläisen piti puolisen tuntia olla paikalla käsivarakameralla aitaa vasten, että voidaan sitten nopeuttaa koko shotti. Puolen tunnin tuska ehkä alle 10 kuvasta, sitähän se taide on. Auringonlaskun jälkeen hotellille putsaa kamoja paikallisesta pölystä ja iltapalan syömiseen, mielenkiintoisinta ehkä paikallisessa ruuassa oli, että siellä ei saanut ollenkaan liharuokaa, kaikki olo vegepöperöä (harvinaisen hyvää vegepöperöö!). Sittenpä sitä pitikin melkein heti painua nukkumaan, tiedossa aikainen (turha) herätys.

klo 5:10 alkoi kuulua epämääräisiä ääniä. Jonkun herätyskello lähinnä kuulosti ambientmöröltä suoraan meren pohjasta, ainakin siihen kellon aikaan. Mutta yllättävän pirteänä kaikki heräsi tuohon kellonaikaan, nopeat aamutoimet, kamojen pakkaus ja eikun matkaan kohti auringonnousupaikkaa! Talsittiin pimeässä muutama kilometri, huomaten että harhauduttiin reitiltä. Käveltiin vahingossa ulos koko kylästä. Noh, siinä vaiheessa meikä huomasi kaupungin valot alhaalla ja päätti ottaa vähän kuvituskuvaa. Kamera päälle ja eikun kuv.. Mitä? Miksi tähän ei tuu virtaa? VOI PER..... Kameran akku jäi hotellille, hieno moka hermanni. Noh, Tumppi ja Eve päättivät silti lähteä Sunset pointille kuvaa, me poikien kanssa aateltiin että  turha lähteä, kun ei saa kuvattua ees koko hommaa. Lähdettiin hotellille lepäämään ja nukahettiinkin, heräsin seuraavan kerran siihen kun Tumppi avasi oven. Siinäpä aamupalalle syömään ja kohti Mumbaita taas. Ainiin, unohdin mainita meidän kivasta matkaoppaasta nimeltä Tuk-Tuk. Hän johti meitä pimeässä metsissä ja poluilla ja pääsimme aina perille! Hieno koira. Hänen kaverinsa Tak-Tak, oli aina vahtimassa ruokailun aikana että apinat eivät tule pöllimään ruokia tai mitään muutakaan, nehän tosiaan kävin Jessen kimppuun yhdessä vaiheessa, Jesse huusi kuin pikkulapsi äitiään. Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään. Hitto kun tää teksti hyppii. Niin siis lähdettiin taksilla takaisin Mumbaihin ja matka menikin fiilistellessä mp3-soittimesta Sydän,sydän yhtyettä. Päästiin vihdoinkin hotellille punaisten kenkien kera, kiitos pölyn. Kengät vieläkin ihan punaset sjldasljklsa. Voisi harkita ostavansa jotkut sandaalit täältä. Nyt ei kyllä jaksaa enempää kirjoittaa, internet-aikakin taitaa olla lopuillaan. Huomenna kohti kansallispuistoa ja siellä taas hommia riittää varmastikkin, odottaen huomista, taidan lähtee kattomaan mitä nuo pojat oikein puuhaa, villiä menoa taitaa olla huoneessa...

Seuraavaan kertaan taas!