Goa. Goan. Gone.

Blogi on ollut hiljaa meidän Goan reissun ajan, mutta nyt on palattu taas tietotekniikan äärelle.

Elikkäs, maanantaina 27. päivä pakattiin uikkarit laukkuun ja otettiin tuk-tukit lentokentälle. Tuli aika karistaa Mumbain saasteet iholta ja vaihtaa miljoonakaupungin meteli Goan seesteisyyteen. No, ei se nyt aivan niinkään mennyt.
Tunnin lennon jälkeen saavuttiin Goalle. Kentällä oli enemmän länkkäreitä kuin natiiveja, mut tähänhän oltiin jo valmistauduttu. Otettiin taksi alle ja matka kohti Candolimia saattoi alkaa. Maisemat oli upeita, ihanan trooppisia ja vehreitä. Matka taksissa hurahti nopeesti ja pian oltiinkin jo perillä. Oltiin varattu huoneet jo aiemmin Anjeli Monteiron suosittelemasta hotellista ja se kyllä kannatti. 1800 rupiaa yö ja uima-allas. Ja sokerina pohjalla meri parin metrin päässä!! Ja me siis tultiin tekemään tänne töitä, eikä vaan vetämään lonkkaa.
Pidettiin pientä palaveria siinä poolilla ja rannan kautta siirryttiin keskustaan. No, jos rauhaa Goalta hakee, niin Candolim ei ainakaan oo se oikee paikka siihen vaikka Pohjois-Goalla sijaitseekin. Kylä oli tukossa venäläisii ja brittiläisii turisteja, ja joka toinen kojun pitäjä huuteli ”mitä kuuluu, kukkuluuruu”. Että niin. Tästä lannistumatta suunnattiin kuitenkin paikalliseen ”supermarkettiin” ja siitä ravintelliin. Pina Colada oli törkeen hyvää, mut tonnikala väärin paistettuu. Siitä sit suunnattiin hotellille ja vähän parannettiin vielä maailmaa altaalla. Hyvä päivä.

Tiistaina meillä olikin sit treffit varttia vaille kymmeneltä, sillä oltiin menossa kuvaamaan Ayurveda –hoitoa johon Pilvi urhoollisesti vapaaehtoisena suostui. Hoito oli kuulemma rentouttava ja itse kauneushoitolan pitäjän haastattelukin saatiin kuvattua. Tyyppi teki miulle manikyyria siinä haastattelun sivussa, niin voipihan sen arvata että kaikki ei ihan putkeen mee. Sanotaan näin, että haastattelusta tuli kuitenkin loistava…
Candolimista otettiin kuljettaja pariks tuntii ja suunnattiin Anjunan hippikylään. Okei, mikä hippikylä sellanen on josta kaikki vanhat parrat on paennut? Porukka tulee sinne chillaamaan ja tekemään asioita joita ei välttämättä kotonaan tekis. En tiiä, ei miun mieleen paikkana. Jotenkin silleen päälle liimatun oloista meininkiä. Yllättävää ei varmaan taaskaan ole se, että länkkärit oli taas valtaväestöä. Käveltiin kylän läpi ja haastateltiin paria reppureissaajaa, tämän Dougin haastattelu varsinkin oli onnistunut. Ai niin, tippuihan miun kyynärpäähän kuitenkin kookospähkinä, joten ei mikään hukkareissu.
Iltapäiväks mentiin polskimaan mereen, olihan meidän odottaessamme auringonlaskua nyt jotain tehtävä! Puljattiin vedessä useempi tunti ja sit kuvattiin auringonlasku. Tällä kertaa ilman automatiikkaa, toisin kuin Matheranissa.
Hotellilla nopee suihku ja kirkolle syömäpuuhiin.  Sahattiin Main Roadia eessun taas kun ei osattu päättää ruokapaikkaa. Sit mentiin lopulta yhteen venäläisten kansoittamaan brittiravintolaan jossa oli elävää musiikkia. Ei se sit loppupeleissä ollut yhtään paskempi vaihtoehto sillä ruoka oli ihan excellent! Elin villisti ja otin kanahampurilaisen. Mikäs siinä, ilta meni mukavasti siinä kun kuunneltiin tätä live-esiintyjää (tod.näk. yhdenhitinihme joskus 70-luvulla!) ja kateltiin kun venäläiset tytöt tanssii. Tuli niin kotonen olo, että maailmanparantamiseksihan se meni. Istuttiin altaalla myöhään yöhön ennen kuin jokainen kömpi soppeensa nukkumaan.
Keskiviikkona oli sit se meidän paljon puhuttu hiihtoloma. Ja kylläpä siitä päivästä sit nautittiinkin ihan viikon edestä. Vuokrattiin poikien kanssa skootterit ja lähdettiin viilettämään tienpäälle. Miltä tuntuu lämmin ilma kasvoilla ja polttava aurinko olkapäillä? Moni varmaan tietää, mutta sitäpä ei kaikki tiedäkään miltä se tuntuu Goalla.
Lähdettiin Villen kanssa aamulla ennen Jessee ja Oscarii kohti Anjunaa missä oltiin sovittu treffit. Tarkoitushan oli mennä sinne kuuluisalle flea marketille, mut sit lopulta päätettiinkin jättää se välistä. Lähdettiin nousemaan rannikkoa pitkin pohjoisemmaks suuntana Arambol. Ajeltiin sinne ja etsittiin sieltä sellanen autioranta. No ei se oikeesti ollu autio, oli siellä yks itävaltalainen pariskunta joka asusteli siinä rannalla sellasessa hökkelissä. Aikovat olla vuoden reissussa. Oli ihan hyvä, et niillä oli verkot vedessä, ei nimittäin välttämättä koko vuotta joka ilta ulkona syödäkään… Aallot oli paljon isompia kuin Candolemissa ja meressä oli taas kivaa. Pois päästiin ehjinä, vaikkakin pari läheltä piti –tilannetta matkalla sattuikin.  Ihan muuten vaan huomautuksena, että itsehän en ajanut metriäkään skootterilla, olin pelkästään kyytiläisenä. Iso kiitos vielä Villelle kyytsäämisestä!
Hotellilla tuttu: allas, suihku ja ulos syömään. Mentiin johonkin Oriental (thaikku??) –mestaan, missä oli ihan hyvät pöperöt. Varsinkin poikien pihvit näytti kyllä H-E-R-K-U-L-L-I-S-I-L-T-A. Poolillehan se taas tie vei illan päätteeks. Ei tainnu muuten kukaan käydä enää edes uimassa. Höpöteltiin hetki, osa vielä vähän pitempäänkin. Itsehän sammuin jo yhdentoista kieppeillä kuin saunalyhty; ei siihen muuta tarvita kuin päivä raitista ilmaa ja hyvää ruokaa, niin mie oon tyytyväinen. Ja nukuinkin kuin ketunpoika.

Torstai olikin sit meidän vika päivä Goalla. Aamu alko tuoreella papaijalla ja uiskentelulla meressä. Aika mahtavaa. Iltapäivästä tulikin sit taas aika tarttua toimeen! Tehtiin hotellilla yks haastattelu ennen meidän lähtöö kentälle, ja käyttistähän sieltä taas tuli.
Paras päivä menikin sit matkustaessa ja oltiin vasta pimeellä takas hotellilla (siis Mumbaissa jos joku ei tajunnu). Eniten kaivattu jälleennäkeminen varmaan jokaisella oli suihkun kanssa. On se vaan aina niin kiva pestä reissupölyt pois päältä. Kaikki tais tilata huoneeseensa ruokaa ja vaan nauttia omasta rauhasta. Ite kirjottelin päiväkirjaan kuinka söpöi&ihqui&raxui&comeit cundei bongailin. Sit nukuin.

Mun osalta tää oli nyt tässä. Seuraavaa merkintää taitaapi sit rustailla Oscar tai Jesse.

Over and out.
/Eveliina

PS. pahoittelut kuvien sexikkäästä asettelusta. Kiitos intialainen netti 2012!!