Seikkailu jatkuu

Terrrve taas täältä Mumbaista! Tolppanen tässä kirjoittelee taas viime päivän menoja mitä on ollaan puuhailtu ja kaikkee on kyllä nähty ja tehty! Taas hirveä muistelointi alkaa, älkää ihmetelkö jos tulee sekavaa tekstiä.

Bollywood-päivän jälkeen seuraava aamu oli rento, käytiin Le Cafessa ottamassa vähän aamupalaa (hitosti vohveleita!) että jaksaa illalla lähteä yökerhoja kuvailemaan Bandraan. Bandra on siis vähän rikkaampi seutu täällä, siellä asuu Bollywoodin tähtiä, bisneshaita ja muita rikkaita tyyppejä. Huomasi sen kyllä jo paikan päällä, autot alkoi olemaan uusia mersuja ja paikalliset näytti paljon vaaleemmilta, liekkö sillä vaikutusta asiaan. Noh, siinäpä sitten kierreltiin ensin tuk-tukeilla ympäri bandraa kun kuskeilla ei ollut mitään hajua minne mennä. Parasta oli, kun lopulta pysähdyttiin niin kuski pyysi miulta ja Jesselta 1000 rupiaa koko kyydistä! Joo kyllä oltiin maksamassa semmosia summia, lopulta päästiin 350 rupiaan, mutta sekin oli luvattoman paljon yhestä riksamatkasta. Tämän episodin jälkeen painuttiin syömään Steak Houseen, josta sai eurooppalaisempaa ruokaa, meikä veti siellä kyllä niin hyvän pitsan huh huh! Todellista herkkua sellainen ohutpohjainen supermättöpitsa, meni aika hyvin napaan asti. Pojat taisi koti-ikävissään vetäistä kunnon nautapihvit, kun oli kerrankin paikka mistä sai ihan oikeaa lihaa. Ymmärrän kyllä, itselläkin alkaa kanaa jo tulvia korvista ulos, lievää kyllästymistä havaittavissa. Syömisen jälkeen lähdettiin metsästämään yökerhoja, ja siinäkin kyllä meni oma aikansa ennen kuin löysi mitään järellistä, harhailtiin ihan kiitettävästi. Mutta vähintäänkin niin hienosti, että huomattiin jossain koulun takana olevan joku livekonsertti menossa, ja mention kurkkaamaan mikä siellä on menossa. Aluksi vartijat eivät päästäneet meitä sisään, mutta sitten juteltiin paikallisille oppilaille ja heidän avulla päästiin kattomaan. Soittamassa oli paikallinen intialainen punkkibändi, voitteko kuvitella! Oli ehkä maailman siisteintä löytää tämmöistä, juuri tälläistä mie kaipasinkin, löytää Intiasta jotain sellasta mitä ei uskoisi todeksi. Harmiksi keikka oli lopuillaan ja päästiin näkemään vain pari biisiä. Tutustuttiin siinä samalla myös intialaiseen heviyhtyeeseen, jätkät vaikutti tosi mukavilta ja tiesivät jopa suomalaisia hevibändejä! Kyseinen tapahtuma oli bändikisa, en tiedä kuka sen sitten voitti, mutta vakuuttavan näköistä toimintaa oli. Tarkoituksena on mennä 4.3 katsomaan kyseinen hevibändi livenä ja tehdä haastattelu heistä, ai että mie tykkään! Onneksemme bändin pojat osasi neuvoa meille paikallisia yökerhoja ja löydettiin Red Ant –niminen paikka, oli aika fiini mesta, isot screenit ja punainen tyylikäs sisustus oli kyllä meikäläisen mieleen ja taisi olla muillekin ainakin ilmeistä päätellen. Saatiin hyvää matskua koko paikasta ja haastattelu paikan managerilta (tänään menossa takaisin kuvaamaan lisää, kun klubi on täynnä, kuhan tämän saan kirjoitettua). Meni melko myöhään, mutta piti lähteä maholliseman aikaisin, sillä huomenna piti olla freshinä, opettajamme Pilvi oli tulossa.

Aamu alkoi rauhallisesti chillailen ja lähtien aamupalalle. Tai no aamu, kello oli varmaan 11. Siinä vedeltiin pirtelöt, mutta kahvilasta ei saanut vissiin mitä ruokaa, myyjästä ei saanut mitään selvää. Juotiin pirtelöt ja lähdettiin toiseen paikkaan syömään (vohveleita nams) Jesse taisi vetää perus kanaburgerimättönsä, pitäisi varmaan itsekkin kokeilla jossain välissä. Kun päästiin syömästä takaisin hotellille, Pilvi oli jo saapunut paikalle (oli puhetta edellisiltana että mennään vastaan alas, mutta nälälle ei voi mitään) Siinä sitten kyseltiin kuulumiset Suomesta ja miten on matka mennyt ja niin edespäin. Siitäpä sitten istuskeltiin vielä hotellilla jonkin aikaa jutustellen, kunnes päätettiin lähteä syömään, Pilvi halusi intialaista, joten ratkaisu oli meidän vakioruokapaikka missä käydään aina jos intialaista halutaan. Hyvää mättöä taas oli, tällä kertaa tosin tilattiin vähemmän ruokaa, kun siellä jos tilaa kaikki itelleen omaa annoksen, jaa puolet ruuasta pöytään, on isot annokset. Säästettiin aika roimasti rahaa näin, tosin tarjoilijat oli ihmeissään että mites me näin vähän tilataan.  Ruokailun jälkeen pyörittiin takaisin hotellille ja sulattelemaan ruokaa, ja ylös hotellin katolle rentoutumaan ja vesipiippua polttelemaan. Hotellin katosta onkin tullut jo vakioiltapaikka missä vietetään aikaa. Pilvi ja Eve lähtivät jo nukkumaan, kun vielä poikien kanssa jäätiin fiilistelemään joksikin aikaa. Kunnes tuli idea että lähdetäämpäs vielä Le Cafeeseen istumaan ja ilta sitten venyikin kahteen asti.

Noh hauskaa oli, paitsi aamulla minulla, piti herätä 7:15, tarkoituksena lähteä shoppailemaan Pilvin ja Even kanssa (ainoana miehenä, hassua onko?) Pojat jäivät nukkumaan kapuloitansa pois ja me sitten tyttöjen kaa lähdettiin keskustaan. Tulikin sitten ostettua vaikka mitä. Se reissu oli muutenkin hieno, kun kävin ensin nostamassa rahaa shoppailua varten. Noin tunnin päästä eksyttiin hienompaan t-paitaliikkeeseen, jossa päätin että maksan kortilla. Hetkonen, missäs se kortti on..? VIT..! Äkkiä käteiset tiskiin ja juosten takaisin pankille katsomaan oisko kortti vielä tallella! Eipä ollut enää tallella, olisin tarvinut jonkun korttinumeron että oisivat voineet auttaa asiassa. Siinä vaiheessa kyllä oli semmonen olo että hienosti  taas menee. Noh eikun takaisin etsimään Pilvi ja Eve että saisi soitettua pankki että kortti kiinni ja äkkiä! Noh, heitä varmaan etsin jonkun 15 minuuttia basaareilta, ei löytynyt mistään. Tässä vaiheessa mietin jo että mitähän hittoa tässä seuraavaks tapahtuu, meikä ryöstetään tai jotain. Noh, onneksi lopulta löysin heidät ja selitin tilanteeni. Sain puhelimen lainaan ja soitin pankkiin että nyt se kortti kiinni. Voi hyvänen aika mikä sydeemi, piti tunnistautua verkkopankin tunnusluvulla automaatille, en voinut sille oikealle asiakaspalvelijalle sitten tunnistautua! Muutenkin kuuluvuus oli mitä oli, kun liikennen meteli ja rumpukauppias tulee viereen päristelemään, jopa meikäläisen kärsivällisyys oli siinä pikku hiljaa lopuillaan. Onneksi sain lopulta sen kortin sammutettua, missä lie menossa koko kortti, uusi on Suomessa tulossa jo kotia päin. Siinä vielä viimeiset shoppailut ja kohti meidän yhteistyöopistoa, miittinki oli sovittu kello 14. Sinne siis taksilla, ja pojatkin saapuivat paikalle riksalla. Oli harvinaisen hieno paikka, todella tunnelmallinen koulu, fiilistä löytyi.  Illalla sitten lähdettiin Juhun rantaa seikkailemaan, itse vielä sherwani päällä (paikallisten kansallispuku/juhlapuku). Sain aika hyviä katseita kerättyä, varsinkin kun Juhusta suunnattiin Bandraan basaareille, siellä vasta ihmiset katsoivat huvittuneina. Aika perusilta oli, käytiin kahvilla ja osteltiin tuliaisia, hauskaa oli.

Aamuherätys oli taas antoisa, lähdettiin tsekkaamaan aamusta yksi hindutemppeli keskellä kaupunkia, oli aika mielenkiintoinen näky miten sellainen pyhä paikka ja ihmisten asutus ympäriltä tiivisti koko paikan omituiseksi kokonaisuudeksi. Mutta omalla tavallaan vähän petyin, odotin todellista hiljaisuutta ja sen sellaista, ei oikein tuollainen kaupunkitemppelimeininki ollut miun mieleen. Siinäpä sit kuvailtiin vähän ja Chowpattyn rannalle seuraavaks. Se oli jo aika siistiä meininkiä (paitsi paskanen ranta ei kyllä ollut ihana näky) ihmiset näytti aika onnellisilta siellä, varsinkin pariskuntia tuntui olevan aika paljon. Siinäpä sitten vähän pyöriskeltiin ympäri ämpäri, Eve erkani meistä, koska halusi käydä tsekkaamassa  jonkin temppelin jostain päin, me mention Pilvin ja poikien kanssa virkistäytymään rantakahviossa, oli aika hintava paikka, mutta ainakin tunnelmaa oli.

 

Plöh, ompas tätä tekstiä taas kertynyt. En jaksais selittää kyllä kaikkea. Noh, käytiin tuossa poikien kanssa yökerhosta ottaa lisää kuvaa kun oli enemmän porukkaa ja käytiin meditaatiokeskuksessa, se oli helkkarin siisti paikka. En tiiä, tätä tekstiä tulee aina kertymään liikaa kun on monta päivää kirjoittamatta, ja täällä näkee niin paljon kaikkea. Hölmöö sinänsä yrittää kertoa ja näyttää kuvilla minkälaista täällä on, ei se miltään näytä näin. Toivoisin että ihmiset pääsisivät käymään täällä, on tämä sen verran huikaiseva paikka ja pistää miettimään asioita. Mutta meistä alkaa jo huomata pientä koti-ikävää, eniten ehkä meissä jätkissä, mutta ollaan yritetty olla välittämättä. Tämmöisiä mahdollisuuksia tulee niin harvoin että turha pilata sillä koti-ikävällä vaan pyrkiä nauttimaan niin paljon kuin voi. Mutta Mumbaihin on kyllä jo kyllästynyt se on varma. Tänään ainakin tajusi sen, kun taksi jätti moottoritielle, rengas puhkesi. Piti ottaa siinä sen renkaanvaihdon ajan ja kuunnella sitä kuinka oikeasti ne ihmiset tööttäsivät ihan turhan takia, siinä vaiheessa huutelin jo melkoisen agressiivisesti autoille. Eihän ne suomea tajunnut, mutta ainakin helpotti. Niin mutta siis, kaikki tässä oottaa Goalle pääsyä, jotenkin tämä kaupunkielämä alkaa olla niin nähtyä. Sittenpä tässä kohta on reissu ohi, 4 päivää Goalla, sitten 5 päivää täällä Mumbaissa ja 2 päivää Delhissä ja kotosuomi kutsuu ruisleipineen ja maitoineen takaisin. Hassua. Taidan lähteä tästä pakkamaan Goan reissua varten, ajattelin pärjätä pelkällä olkalaukulla, saa nähdä miten käy, kirjoitellaan sitten taas kun sieltä päästään, sen on moikka ny!